Marja ja Riikka olivat asettuneet tanssikentän takareunaan kohtaan, jossa pystyi istumaan rauhassa retkituoleissa mutta näki silti suoraan lavalle. Siitä oli helppo nousta ja siirtyä tanssikentälle, kun musiikki alkoi vetää puoleensa.
Riikka oli tullut Jyväskylästä kahden päivän lipulla. Elektroninen musiikki oli löytynyt jo nuorena yökerhojen kautta. Festarit veivät lopulta mukanaan, ja viime vuosina Jyväskylän ug‑raveissa hän on pyörinyt paljon. Nyt oli ensimmäinen kerta Enonsaaressa ja Sonaari‑tapahtumassa.
Marja oli Porvoosta ja saapunut paikalle vasta samana päivänä. He eivät olleet aiemmin tuttuja, vaan tutustuivat vasta Enonsaaressa. Marja kertoi miettineensä pitkään, lähteekö vai ei, koska sää ja telttapaikkojen täyttyminen mietitytti. Lopulta hän lähti ja oli tyytyväinen. Tuuli toi hänen mielestään lisää tunnelmaa, ja paikka tuntui heti hyvältä.
Marja kertoi löytäneensä elektronisen musiikin pari vuotta sitten. Hän ei yleensä kuuntele musiikkia, mutta tämä kolahti heti. Saman tyyppisillä festareilla hän on käynyt aiemmin, ja Sonaariin oli helppo tulla, kun matka Porvoosta ei ollut pitkä. Hän sanoi, että fiilis syntyy ihmisistä ja musiikista. Artisteja ei tarvitse tuntea etukäteen, mutta nyt hän aikoi alkaa seurata heitä paremmin.
Riikkaa vetää puoleensa trance ja elektronisen musiikin eri genret. Hän kuvaili tapahtumien rentoutta ja yhteisöllisyyttä, sekä sitä, että festareilla näkyy paljon diy‑henkeä ja käsityötaitoja. Hänen hartiahuivinsakin oli alun perin kietaisuhame, joka oli vuosien varrella kutistunut ja nyt saanut uuden elämän toisenlaisena vaatteena. Myös Marjalla oli päällään värikäs rave‑paita, joka oli kulkenut mukana monissa tapahtumissa. Kaksikko viihtyi Enonsaaressa ja sanoi tulevansa uudelleen.
Marja (vas.) ja Riikka löysivät parhaan paikan, johon he leiriytyivät fiilistelemään musiikkia.
