Olen tehnyt näitä reissuja 90-luvulta asti. Matkustanut konemusiikin perässä eri maihin, erilaisiin tapahtumiin ja hyvin erilaisiin ympäristöihin – klubeille, varastoihin, pelloille, bunkkereihin ja aavikoille.
Nyt toimin Konekellarin maailmanmatkaajana ja kirjoitan realistisia raportteja tapahtumista tapahtuma-alan ammattilaisen silmin. Kiinnostuksen kohteena ei ole pelkästään se, kuka soittaa, vaan myös se, miten tapahtuma on rakennettu ja miltä kokonaisuus tuntuu paikan päällä.
The Mother of All Raves
MAYDAY järjestetään vuosittain Westfalenhallenissa Dortmundissa. Vuonna 1991 alkunsa saanut tapahtuma tunnetaan nimellä The Mother of All Raves ja se on yksi eurooppalaisen rave-kulttuurin tärkeimmistä instituutioista.
Tapahtuman tuotannosta vastaa I-Motion, jonka ääni- ja valotuotanto on omaa luokkaansa. Arena-päälavalla tämän ymmärtää heti: massiivinen tila, kristallinkirkas soundi ja valosuunnittelu, jossa jokainen yksityiskohta tukee musiikkia. Tapahtuma-alan ammattilaisena tällainen kokonaisuus herättää syvää kunnioitusta.
Itselleni MAYDAY on ollut legenda jo 90-luvulta lähtien. Vuonna 1995 olin Helsingin Mayday -tapahtumassa esitanssijana – kiitos Eliot Nessin. Jo silloin MAYDAY-symboliikka ja saksalainen rave-kulttuuri tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
Olen käynyt MAYDAYssa myös aiemmin asiakkaana, mutta tällä kertaa kokemus oli täysin erilainen.
Takaovesta suoraan Arenaan
Olin tapahtumassa mukana meidän agendyn Nick Schwenderlingin tiimissä. Nickillä oli kunnia avata tapahtuman legendaarinen Arena-päälava.
Kun kuljimme takaovesta sisään ja suoraan päälavan kulisseihin, hetki osui syvälle. Vuosikymmeniä kestänyt suhde MAYDAYhin, 90-luvun muistot ja kaikki ne vuodet konemusiikin parissa tiivistyivät yhteen hetkeen. Kyyneleet nousivat silmiin.
Nick veti uskomattoman keikan, juuri avatuilta porteilta.
Vanhoja tuttuja ja uusia kohtaamisia
MAYDAYssa parasta ei ole pelkästään musiikki vaan ihmiset.
Törmäsin vanhoihin tuttuihin, kuten Acid Wars -kollektiivin porukkaan, ja samalla tutustuin uusiin kiinnostaviin tekijöihin: Drumcomplexiin, Peter Pahniin ja Felix Kröcheriin.
Konemusiikin maailma on lopulta yllättävän pieni – ja juuri siksi niin erityinen.
Ammattilaisuutta kulissien takana
Tapahtuma oli järjestetty poikkeuksellisen hyvin. Kaikki toimi täsmällisesti, rauhallisesti ja ilman turhaa sähläystä.
Kiinnitin huomiota siihen, että DJ:t eivät juoneet alkoholia – eivät lavalla eivätkä bäkkärillä. Fokus oli selvästi itse työssä ja esiintymisessä. Se kertoi paljon siitä, kuinka ammattimaisesti huipputason artistit suhtautuvat tekemiseensä.
Bäkkärillä oli myös Puman pop-up-myymälä, josta artistitiimin jäsenet saivat valita itselleen vaatteita. Itse sain reissusta muistoksi uuden hupparin.
MAYDAY selässä – ja kutsu takaisin
Yksi henkilökohtainen yksityiskohta herätti myös hilpeyttä. Selässäni oleva MAYDAY-tatuointi ei varmasti ainakaan heikentänyt vaikutelmaa. Se taisi osaltaan varmistaa sen, että kutsu ensi vuoden tapahtumaan tuli jo valmiiksi.
Unelmien täyttymys
MAYDAY Dortmund oli minulle paljon enemmän kuin yksi tapahtuma muiden joukossa.
Olin seurannut tätä tapahtumaa 90-luvulta asti, kokenut sen vaikutuksen jo Suomessa ja käynyt siellä aiemminkin. Mutta tällä kertaa sain astua sisään artistitiimin mukana, kulkea suoraan kulissien kautta Arena-päälavalle ja nähdä kaiken sisältäpäin.
Samalla sain jälleen todeta, miksi I-Motion on yksi maailman arvostetuimmista elektronisen musiikin tapahtumatuottajista. Ääni, valot, aikataulutus ja artistikokemus olivat kaikki ensiluokkaisia.
Se oli unelman täyttymys.
Joillekin MAYDAY on yksi yö Dortmundissa.
Minulle se oli muistutus siitä, että joskus vuosikymmenten mittainen matka konemusiikin parissa johtaa hetkeen, jolloin seisot siellä, mistä kaikki aikanaan alkoi.
– What comes next, will be marvellous! –
