Pavel Svimba syntyi puolivahingossa ja kasvoi suomisaundin omaksi ilmiökseen. Hän on kiertänyt maailmaa Japanista Israelin aavikoille ja nähnyt skenen nousut ja laskut lähietäisyydeltä. Haastattelussa Svimba kertoo projektinsa synnystä, luovuudestaan, keikkamuistoistaan ja siitä, miksi musiikki on hänelle edelleen intohimoinen sivujuonne – ei tavoite.
Tausta & identiteetti
1. Miten Pavel Svimba syntyi – mikä on tarina nimen ja projektin takana?
2007 meidät buukattiin silloisen suomisaundi‑bändini (Mullet Mohawk) kanssa Moskovaan keikalle, ja järjestäjät olivat kuulleet myös minun soolomatskuani. He kannustivat soittamaan soolokeikan samoissa bileissä (ilmaista täytettä flyeriin, lol), joten piti keksiä projektille nimi, suomisaundissa itseironia on aika isolla kädellä pelin henki, joten valitsin about typerimmän mitä keksin, eli Pavel Svimban. Se sitten jäi.
2. Milloin löysit psytrancen ja erityisesti suomisaundin omaksi ilmaisukanavaksesi?
Psytrancea en ole oikeastaan vieläkään löytänyt 😀 Suomisaundiksi jollain tapaa luokiteltavaa musaa olen tehnyt 2000‑luvun alusta alkaen.
3. Miten kuvailisit omaa soundiasi ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut musiikkiasi?
Turboahdettua funkkia ja eeppistä transea.
Luova prosessi
4. Mistä ammennat inspiraatiota – visuaalisista maailmoista, arjesta, huumorista vai jostain muusta?
Vaikea sanoa. Kuuntelen paljon räppiä ja heviä, nautin luonnossa liikkumisesta ja toisaalta rakastan pysähtyä paikkoihin, joista kulkee paljon ihmisiä ohi. Ehkä sieltä. Ysäriräpistä, stoner‑hevistä, lähiöistä ja luonnosta.
5. Millainen on tyypillinen Svimba‑tuotantopäivä?
Ei mulla ole aikaa tuotantopäiviin 😀 Teen kun kerkeän ja on sellainen fiilis. Mulla on läppärissä ja studiokoneessa samat softat, ja projektit ovat pilvipalvelussa, joten pystyn jatkamaan biisejäni saumattomasti läppärillä ihan sama missä olen. Edellistä levyä onkin tehty öö… Kreuzbergissä, Málagassa, Dworpissa, Istanbulissa, Töysässä, Kontulassa, lentokoneessa, junassa jne.
6. Onko sinulla rutiineja tai rituaaleja, jotka auttavat sinua pääsemään oikeaan mielentilaan?
Teetä kuluu litroittain.
Musiikki & julkaisut
7. Mikä julkaisuistasi kuvastaa sinua parhaiten tällä hetkellä ja miksi?
Varmaan tämä viimeisin levy eli ”Intergalactic Mysteriis of the Mäyräbaar”. Tätä edeltävät levyt ovat olleet enemmänkin sellaisia kokoelmalevyjä, tyyliin “parhaat biisit vuosilta 2007–2019”. Eli biisejä, joissa olen nähnyt potentiaalia ja jättänyt lojumaan sen sijaan, että olisin antanut ne jollekin kokoelmalle tms. Viimeisin levy oli sitten ihan sellainen, että nyt tehdään levy, siinä on näin monta biisiä, ja nyt tehdään levyä eikä yksittäisiä biisejä 😀
Intergalactic Mysteriis Of The Mäyräbaar
8. Miten oma soundisi on muuttunut vuosien varrella?
No kai se sekoilu ja kokeellisuus on vähän vähentynyt, kyllä se musiikki muuttuu ja kasvaa siinä missä ihminenkin.
9. Onko sinulla kappaletta, jonka tekeminen oli erityisen merkityksellistä?
On. Osa mun haikeimmista biiseistä on tehty ison tunneryöpyn keskellä. Esimerkiksi Roachless (RIP Tommi) on tehty, kun olin aivan paskana frendin kuolemasta. Myöhemmin sama biisi soitettiin toisen frendin hautajaisissa. Hiljaiseksihan se vetää edelleen.
Keikat ja yleisö
10. Millainen on täydellinen Svimba‑keikka?
Sellainen, että yleisö uskaltaa päästää toden teolla irti.
11. Miten suomisaundin yleisö eroaa muista psytrance‑yleisöistä?
Jaa, vähän vaikea kysymys. Mä en hirveästi hengaa psytrance‑bileissä enkä oikeastaan suomisaundi‑bileissäkään kuin keikkojen verran. Ehkä psytrance‑jengi on jotenkin tosikompaa, emmä tiedä.
12. Mikä on mieleenpainuvin keikkamuistosi – hyvässä tai pahassa?
Hyvässä: eka keikka Japanissa Dance of Shiva ‑nimisillä festareilla joskus 2010‑luvun alussa. Jengi sekosi ihan täysin mun keikasta ja meno oli aivan hillitön — siellä osataan bailata toden teolla. Lisäksi kesken keikan huomasin, että pitkän linjan psytrance‑veteraani, Pranasta ja monesta tuttu DJ Tsuyoshi Suzuki, joraa mun keikkaa yleisössä. Oli todella, todella vaikea uskoa todeksi sitä kaikkea. Se Japaniin keikalle pääseminen oli ollut mun unelma todella pitkään.
Pahassa: varmaan se, kun mulla lähti joskus aikanaan taju kesken keikan tokavikan biisin ja kaaduin suorilta selälleni. Onneksi oltiin jossain aavikolla Israelissa ja tömähdys oli hiekanpehmeä, eikä käynyt pahemmin. Oli aika kuuma, eikä lavalla ollut varjoa.
Suomisaundi & skene
13. Miten näet suomisaundin nykytilan Suomessa ja maailmalla?
Kotimaan kamaralla paremmin kuin oikeastaan koskaan, meno on freshimpi, ja suomisaundi ei ole enää sellainen kirosana kuin se joskus oli.
Ulkomailla taas on omien kokemusteni perusteella vähän hiljaisempaa, ainakin mitä keikkoihin tulee. Korona tappoi monet pienet bileorganisaatiot ulkomailta, eikä kauheasti enää tunnu itsellä tai muilla ulkkarikeikkoja olevan samaan malliin kuin ennen. Toisaalta maat, joissa eniten ravasin keikoilla aikanaan, olivat Israel ja Venäjä, ja sinnehän en nyt ymmärrettävistä syistä ole menossa, vaikka kyselyitä sataa koko ajan. Muualla Euroopassa ja Jenkeissä meno on ollut undergroundimpaa, eikä jengi enää järkkää. Se tarvitsee aina yhden tyypin per maa, joka sekoaa suomisaundista ja rupeaa järkkää kekkereitä, ja sinne syntyy skene, ja ne jo luodut skenet ovat vähän hiipuneet pikkuhiljaa pois. Mutta kyllähän nuo sitten pikkuhiljaa taas elpyilevät, kun uusi jengi innostuu.
14. Mitkä artistit tai tekijät ovat vaikuttaneet sinuun eniten?
Varhaisin sellainen täydellinen sekoaminen jostain biisistä, minkä muistan, oli Deep Purplen Burnista joskus 80‑ ja 90‑luvun vaihteessa, joten vastaan sen. Edelleen ihan järkyttävän kova biisi.
15. Mihin suuntaan haluaisit nähdä genren kehittyvän?
Ei ole näkemystä oikein tähän.
Tulevaisuus
16. Mitä Pavel Svimbalta voidaan odottaa seuraavaksi?
Yllätyksiä.
17. Onko tulossa uusia julkaisuja, projekteja tai yhteistyökuvioita?
On tulossa uusi julkaisu, jota työstän aktiivisesti nyt. 2027 pihalle näillä näkymin.
18. Millaisia unelmia tai tavoitteita sinulla on artistina?
Ei mulla hirveästi ole unelmia ja tavoitteita artistina. Nuorempana niitä oli, just Japaniin ja Jenkkeihin keikalle pääsy ja tollaset, ja ne oikeastaan kaikki ovat ilokseni onnistuneet. Ehkä nykyään suurin tavoite on kehittyä muusikkona sen verran, että kehtaisi kutsua itseään muusikoksi. Loppupeleissä tämä musajuttuhan on mulle vain harrastus.
Henkilökohtaisempi puoli
19. Mikä on asia, jota ihmiset eivät yleensä tiedä sinusta?
Pelkään tulipaloja ja korkeita paikkoja.
20. Miten pidät yllä luovuutta ja jaksamista intensiivisen musiikkityylin keskellä?
Ulkoilemalla luonnossa ja norkoilemalla ostareilla.
21. Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?
Auringonpaiste ja kevät.
Luovuuden filosofia ja Svimban universumi
22. Suomisaundi tunnetaan huumoristaan. Mikä on sinulle tärkeämpää: että musiikki naurattaa, hämmentää vai ravistelee?
Helppo ravistelu.
23. Mikä on omituisin sample, jonka olet käyttänyt tai harkinnut käyttäväsi?
”Suuntavaisto”-nimisessä vanhassa biisissä, jolla on varmaan eniten soittoja mun biiseistä YouTubessa, on sämplätty Charles Mansonin puhetta.
24. Jos sinun pitäisi tehdä kappale arkisesta esineestä, minkä valitsisit ja millainen biisi siitä syntyisi?
Teepannu, syntyisi tummanpuhuva teknohko biisi.
25. Jos sinun pitäisi tiivistää koko projektisi yhteen lauseeseen, joka ei saa olla vakava, mikä se olisi?
Kotipolttoinen ghettotrance.
26. Mikä on raja, jota et ole vielä rikkonut, mutta haluaisit?
Jaa, no haluaisin tehdä sellaisen trancebiisin, jossa lauletaan. Ollaan Korson tytön kanssa tästä jutskailtu, mutta ei vielä ole tapahtunut, vahvasti to-do‑listalla vielä. Terkut vaan Korson tytölle!
27. Jos voisit tehdä yhteistyön minkä tahansa fiktiivisen hahmon kanssa, kuka se olisi ja millaista musiikkia syntyisi?
Sanotaan vaikka Twin Peaksin pölkkynainen. Syntyisi sellasta 126 bpm haaleaa teknoa.
28. Mitä psykedelia merkitsee sinulle ilman musiikkia?
No itse asiassa ei oikeastaan mitään. En oikeastaan osaa edes määritellä, mitä psykedelia tarkoittaa.
30. Mikä on tärkein asia, jonka olet oppinut itsestäsi artistina?
Kusipäisyys ja tympeä käytös johtaa vain kusipäisiin ja tympeisiin asioihin.
31. Jos musiikkisi olisi viesti tulevaisuuden ihmisille, mitä haluaisit heidän ymmärtävän?
Että rasismi ja rasistit ovat perseestä, ja natsit voivat painua vittuun.
