Lahden satamasta kohti Enonsaarta kulkenut M/S Kymppi keräsi lauantai-iltana 18.7. joukon festivaalikansaa, joka oli matkalla Sonaari-tapahtumaan. Konekellarin toimittajat olivat mukana kyydissä ja saivat jo satamassa kokea yllätyksen. Samaan laivaan astuivat tapahtuman järjestäjä Niko Vanhala sekä hänen mukanaan artistit Sean Tyas ja Tempo Giusto. Sattuma tarjosi mahdollisuuden jututtaa heitä jo menomatkalla, ja haastattelut julkaistaan myöhemmin Konekellarin sivuilla. Matkan aikana huomasi, että tuuli järvellä oli voimakas. Ennustettu sade ei kuitenkaan saapunut saarelle meidän vierailumme aikana, vaan vasta myöhemmin.
Matkalla Enonsaareen, Niko Vanhala (vas.), Sean Tyas, Mac ja Tempo Giusto.
M/S Kymppi kuljetti porukan turvallisesti saareen.
Iloista festarikansaa menossa kohti portteja.
Saarelle saapuminen ja illan alku
Enonsaareen saavuttiin alkuillasta. Portilla toimittajat saivat mediapassit ja repun tarkastus sujui hyvässä hengessä. Saarella oli jo käynnissä vilkas ilta. Osa tanssi, osa seurasi musiikkia ja osa nautti vain saaren tunnelmasta. Päälavalla esiintyi Daniel Skyver, ja tanssikentällä tanssittiin leveä hymy kasvoilla, kun deejii nosti kädet ilmaan ja antoi elektronisen musiikin kuljettaa.
Daniel Skyver ja energinen setti.
Bilekansaa tamppaamassa deejiin tahtiin.
Tuuli kulki yli kentän, mutta se ei haitannut tanssijoita. Moni koki sen jopa miellyttävänä, sillä musiikki ei peittänyt kaikkea alleen ja keskustelu oli helpompaa. Järjestäjille tuuli toi hetkittäin päänvaivaa, mutta yleisö pysyi hyväntuulisena ja liike jatkui. Tuulesta huolimatta ainakin yksi festivaalivieras uskaltautui uimaan, vaikka laineet olivat levottomat.
”Pidähän hatustasi kiinni”.
Enonsaari ja sen oma rytmi
Saarelle oli saavuttu monin tavoin. Osa tuli M/S Kympillä, osa muilla yleisillä vesikulkuvälineillä ja osa omilla veneillä. Rannan tuntumassa näkyikin veneitä, joissa fiilisteltiin tapahtumaa hieman kauempaa. Saarella oli myös telttailualue, jossa osa festivaalivieraista oli viettänyt yön.
Veneilijät olivat tulleet kuuntelemaan musiikkia.
Illan aikana syntyi paljon kohtaamisia. Artistit, järjestäjät ja kävijät juttelivat avoimesti, ja saaren tunnelma teki keskusteluista luontevia. Meidät Konekellarin toimittajat otettiin hyvin vastaan, ja oli helppo tuntea olevansa osa joukkoa.
Kinder ja Hattara olivat saapuneet paikan päälle Hämeenlinnasta.
Tapahtuma-alueella hymy oli herkässä.
Yhteinen taajuus
Moni haastateltu puhui yhteisöllisyydestä. Se nousi esiin toistuvasti, eri ihmisiltä ja eri tilanteissa. Enonsaaressa oli tunne, että kaikki olivat samalla puolella, samassa hetkessä ja valmiita ottamaan toiset mukaan. Se ei ollut vain yksittäinen kommentti, vaan illan läpi kulkenut teema. Se tuntui konkreettiselta, kun illan päätteeksi palattiin takaisin Lahden satamaan. Enonsaaressa oli ollut tunne, että kaikki olivat samalla taajuudella. Miljöö vahvisti kokemusta. Saari on veden ympäröimä, luonnon keskellä ja erillään muusta maailmasta. Se loi tilan, jossa oli helppo olla läsnä ja mukana.
Bilekansa jaksoi tampata koko päivän.
Tuuli kulki mukana koko illan, mutta ei vienyt mitään mukanaan. Kun poistuttiin saaresta, kävi ilmi, että mediapasseja ei saanut pitää muistona. Tapahtuman varsinainen muisto kulki kuitenkin mukana ilman korttejakin. Sonaari 2026 oli ilta, jossa tanssittiin, juteltiin, kuunneltiin ja oltiin yhdessä. Se jäi mieleen omana rytminään, joka kantoi takaisin mantereelle.
Haastattelut tulossa
Konekellari jutteli päivän aikana useiden ihmisten kanssa, DJ:istä kävijöihin ja järjestäjiin. Nämä tarinat ja haastattelut julkaistaan myöhemmin omissa jutuissaan, kunhan saamme ne editoitua ja paketoitua kunnolla.
Päälavan edessä tanssittiin taukoamatta.
Tempo Giusto tanssittaa saarelaisia kohti hurmiota.
DJ kuuntelemassa musiikkia tanssilattian puolella.
Musiikki yhdistää.
Terassistagella tunnelma nousi loppuillasta jo melko villiksi.
